Maailma speksataan vain summittaisesti. Tässä jotain näkemyksiä:

On vuosi 2017 ja Suur-Helsinki on yhä Helsinki, tosin se muistuttaa Neuvostoliittoa. Virallisia asukkaita toista miljoonaa, kortteleita vallanneita jengiläisiä satatuhatta, Sipoon ja Kirkkonummen leireillä vielä satojatuhansia pätkätyöläisiä ja maahanmuuttajia.

EU ja erityisesti Suomi ovat menneet jyrkästi punavihreään suuntaan. Presidenttinä on Heidi Hautala. Samaan aikaan suuryritysten turvapalvelut ovat muuttuneet enemmän puolisotilaallisiksi joukoiksi, eikä hallitus oikeasti voi sanoa mitä firmat tekevät ja mitä eivät.

Kaduilla käydään jatkuvaa meemisotaa, jonka osapuolina ovat poliisit lukuisat firmat, sekä terroristiorganisaatiot (jengit, lahkot, hakkeriryhmät yms). Tämä näkyy mm. laittomien mainostaulujen ja graffitien valtavassa määrässä, ja niitä puolustavissa jengeissä. Usein juuri mainoksista pystyy arvaamaan minkä tahon korttelissa kulkee.

Kaduilla kulkee sensuurirobotteja peittämässä mainoksia ja graffiteita. Uudemmat mallit myös levittävät vastaääntä, joka muokkaa metelin hiljaisuudeksi.

Netti on nykyään ajoittain käyttökelvoton kyberpommitusten takia. Käynnissä on jatkuva kybersota eri hakkeri-, piraatti- ja haktivistiryhmien välillä.

Vasemmistolaisuus ja militarismi on yleisissä mielikuvissa jonkinlainen "normaalin" lähtökohta. Nuorison keskuudessa ihaillaan hirveästi Kiinaa, Kommunistista puoluetta ja Kiinan pop-kulttuuria. Monet alakulttuurit pohjaa Kiina-faniuteen ja Mao-paitoja näkee joka puolella. Monet länsimaiset suuryritykset koittavat tietysti tämän vuoksi esiintyä erityisen kommunistisina tai kiinalaisina, minkä ristiriitaisuus ei teinejä haittaa.